Keine Angst vor "anders"

Viime päivinä en ole tehnyt mitään muuta kuin herännyt joka aamu tyttäreni kanssa klo 7:00, paahtanut hänelle leivän ja päällystänyt sen joko avocadolevitteellä tai puolitetuilla mustilla oliiveilla, luovuttanut hänet tasan klo 8:00 lapsenhoitajani Maayanin hoitoon ja istuutunut sen jälkeen kirjoittamaan uutta romaaniani. Nyt se on yht’äkkiä valmis. Eilisillasta lähtien. Yksinkertaisesti valmis. 217 sivua. Täynnä sanoja, joista minä ja ennen kaikkea päähenkilöni olemme muotoilleet lauseita. Tämä ei kuulunut suunnitelmaan, siis että se valmistuisi jo nyt. Oikeastaan ajattelin kirjoittavani tiistaina tai keskiviikkona „Loppu“. Olin kuitenkin niin tuottelias ja kirjoittaminen sujui niin hyvin, ja ennen kaikkea niin nopeasti niiden muutamien tuntien aikana kun Maayan ja Etta uppoutuivat suomalaisiin seikkailuihinsa, että se valmistuikin aiemmin.

Tällä kertaa kirjoittaminen oli hyvin erilaista kuin kirjoittaessani romaaniani Winternähe. Winternähen kirjoittaminen oli fyysinen kokemus. Kaikki se mitä tein niinä yhdeksänä kuukautena, jotka työstin romaania, palveli romaania. Ylösnoususta nukkumaanmenoon. Mutta nyt minulla on Etta, kymmenen kuukautta vanha tyttäreni. Ja sillä hetkellä, kun otan Ettan syliini klo 14:00, ei romaania enää ole, ei kirjan henkilöitä, joiden kanssa vielä puhuisin siitä mitä he haluavat kokea tai eivät halua kokea, tai kenet he tapaavat ja ketä eivät missään tapauksessa enää koskaan halua tavata. Klo 14:00 he vaikenevat ja vain Etta puhuu, ja vain Ettaa mitä kuuntelen.

Kun aloin kirjoittaa uutta romaania tammikuussa – Etta oli silloin viisi viikkoa vanha – olin peloissani. Pelkäsin, etten enää koskaan pystyisi kirjoittamaan romaania samalla tavalla kuin kirjoitin Winternäheä, kaikkeni antaen ja sydänverelläni. Pelkoni oli kuitenkin turha. Vaikka en tietenkään pystynyt kirjoittamaan tätä romaania samoin kuin Winternäheä, ei kirjoittamiskokemus ollut vähemmän hyvä. Vain erilainen. Ja aivan liian usein pelkäämme erilaista ja ajattelemme että se merkitsee ei-hyvää. Mikä kuitenkin on useimmiten täyttä soopaa. Ja kolmannen romaanin kirjoitan taas toisin. Koska olen silloin itsekin toinen!