Lokale (1)

Tennispalatsin Hesburger: T.:n kanssa, koska hän halusi syödä Cheeseburgerin, ranskalaiset olivat ok., hampurilaisissa oli jonkinlaista remouladikastiketta, josta emme erityisesti pitäneet.

Mbar, Lasipalatsissa: yksin, palattuani Turusta, siellä lauloi ja soitti aritsti nimeltään Rebecca Clamp, pidin hänestä, istuin jakkaralla ja söin voileivän, en kuitenkaan jäänyt konsertin loppuun saakka vaan jatkoin Dubrovnikiin, siellä oli Prosak -iltatapahtuma.

Ravintola Juttutupa: yksin, olin yhtäkkiä nälkäinen käveltyäni läpi Kallion, missä yritin etsiä niitä teitä, joita olin kulkenut yhdessä C.:n kanssa, halusin kulkea ne uudelleen. Juttutuvassa söin taas lihapullia, aivan kuten viime vuonnakin, salin etuosassa oli joku tapahtuma, paikka oli täynnä, ihmiset kuuntelivat keskustelua, arvelen, että puhuja oli joku sosiaalidemokraattisen puolueen poliitikko, tilanne toi mieleen SPD:n kulttuuritapahtuman Berliinissä. Istuin taempana, loosissa, ja olin lopulta taas hyvin kylläinen suomalaisista lihapullista punajuurien ja kurkun kera, kuljin jalkaisin takaisin satamaan. Ehdin kahtakymmentä vaille yhdeksän lautalle.

Bar Hemingway: kuljen pelkästään sen ohitse, mieleeni tulee että istuimme siellä viime vuonna, matkamme ensimmäisenä iltana, yhdessä Hannan, Martti-Tapion ja Lauran kanssa, hotelli oli siinä lähellä. Meitä oli huvittanut baarin nimi, että sen piti olla juuri Hemingway. Mitä tekemistä hänellä oli Helsingin kanssa?

Seahorse: K.:n kanssa, hänen äitinsä näyttelee vastapäisessä teatterissa, on näytellyt jo vuosia. K. on käynyt täällä usein aiemmin, jo lapsena. Hän kertoo asuntohuolistaan, hänen täytyy muuttaa nykyisestä pois vuoden loppuun mennessä, asuminen on täällä niin hirveän kallista. Esikaupunkiin hän ei halua, ei, ei missään tapauksessa, mieluummin hän vaikka kuolee. K. juo Freixenetiä, aitoa suomalaista kuohuviiniä, ei, ei tietenkään, ja syö keiton, minä paistettuja silakoita, niitä on valtava kasa, lisukkeeksi perunamuusia. Naapuripöydissä istuu turisteja. Minä etsin meidän pöytämme alta tarroja, joita fennofiili Tex Rubinowitz on kuulemma liimannut sinne improvisoidun taidetempauksen yhteydessä, mutta en löydä yhtään. Niiden täytyy olla toisen pöydän alla.

Moscow Bar: sama ilta, K.:n kanssa, mieleeni tulee, ehkä se johtuu mosaiikkikaakeleista, Café M vuosia sitten, istumme siinä tietyssä nurkkapöydässä, on vielä aikaista, kukaan ei vielä tanssi, ja keskustelemme perhejutusta. Ja siitä että vanhemmistaan voi oikeastaan kirjoittaa vasta sitten kun he ovat kuolleet. K. juo vodkaa ja kertoo eristäytymis-strategioistaan, sanoo tuntevansa niin paljon ihmisiä täällä (jälleen kerran joku tulee pöydän luo ja tervehtii häntä), hän kun on aina asunut täällä.