Aamulla näin useampia lapsiryhmiä, jotka ylittivät torin. Yhden koululuokan oppilailla oli oranssit turvaliivit, ryhmä erottui selvästi kaiken hämäryyden keskeltä. Pienenä rykelmänä liikkuva päiväkotiryhmä koostui pelkistä tytöistä, ainakin kaikki heistä olivat pukeutuneet yhdenmukaisesti roosaan ja pinkkiin. Nämä värit muodostavat vahvan kontrastin ympärillä olevien rakennusten miedon vaaleille maalipinnoille. Helakoiden värien avulla voi varmistaa, ettei yksinkertaisesti katoa olemattomiin.
Torilla on taipumus haihtua hämäryyteen. Se menettää täysin otteensa, se kohoaa ilmaan ja leijailee. Siksi turvaliivit. Lapsista täytyy pitää kiinni, pitää lujasti kädestä kiinni, heitä ei saisi päästää pois näköpiiristään hämärässä. Myös pienet koirat on puettu turvaliiveihin Suomen hämyisessä valossa. Vain suuremmat koirat, ne joilla on tukevampi kosketus maanpintaan, eivät sellaisia tarvitse, mutta myös ne vaikuttavat jotenkin painottomilta, ne liikkuvat hypähdellen.
Hiljattain torilla vilisi nuoria aikuisia räväkänvärisissä haalarihousuissa. Haalarin yläosan he olivat solmineet lantioille, ehkä siksi ettei värikkyys menisi liiallisuuksiin. Samanväriset housut muodostivat molekyylimäisiä ryhmiä, neonvihreitä, keltaisia, taivaansinisiä. Kyse oli, kuten minulle selvisi, tapahtumasta nimeltä Hämeenkadun Appro, joka on eräänlainen kilpajuomisen, kapakkakierroksen, kaupunkipelin ja pyhiinvaellusmatkan kombinaatio.* Ryhmät kulkevat maksiminopeudella, kaupungin karttaa apunaan käyttäen ravintolasta toiseen ja leimauttavat kussakin, aivan kuin pyhiinvaelluskohteen toimistossa, osallistumistodistuksensa. Tapahtuma järjestetään auringonlaskun aikaan ja se päättyy seuraavassa, nauttisen hämärän vaiheessa.
*Edeltäjäni on perehtynyt tapahtuman tarkempiin sääntöihin. Niihin voi tutustua lukemalla Jan Christophersenin viime vuonna kirjoittaman blogin.
Comments